Elämäntilanteemme vuoksi vierähti usempi vuosi, ettemme päässeet viettämään lomia Levillä, se kyllä raastoi sydäntä, mutta toisaalta kun on tärkeämmästä asiasta kyse ei sure sen enempää. Vuonna 2010 pääsimme jälleen viettämään aikaamme Levin maisemiin ja voin sanoa, että se oli myös hyvin voimaannuttavaa, koska elämässä oli tapahtunut traagisia asioita. Lapin luonnossa vaan on taikaa ja sen luonto tarjoaa sellaista voimaa, mitä ei missään muualla saa. No 'lapinhulluus' on myös oma lajinsa :D, siitä tosin en halua edes muuksi muuttua!
Ensimmäisen kerran olimme toukokuun puolessa välissä. Koska rinteet olivat jo kiinni ja lumi melko sohjoista, lumikenkäily on mitä parhain laji sellaisessa säässä. Lumikengillä lähdimme nousemaan Eturinteen vasenta puolta ylös ja oli muuten jyrkkä, huh, huh! Sen jälkeen kaikki muu tuntui tosi kevyeltä :)
Tuikkua kohti taapersimme lumikengillä ja mukavaa oli!
Takaisin laskeuduttiin Eturinteen oikeaa laitaa. Näytti ylhäältä katsottuna todella jyrkältä, mutta alas päästiin hyvin. Mukavat on maisemat tässäkin.
Kotimatkalta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti